VIHDOIN!
isäntä sai vihkisormuksen, kun aikaa sattui löytymään- Valkokultainen flakka sormus sai seurakseen vanhasta kihlasormuksesta valssatun ohuemman ja kapeamman sormuksen, joka mitoitettiin tarkasti (lue todella tarkasti) valkokultasormusta himpun suuremmaksi. Kiinnitys tapahtui lyömällä valkokulta sormus koveraksi, ja vain aavistuksen molemmilta puolilta. Painoa on, ja ei mene rikki. Kyllähän tuo isäntäkin tykkäsi ja sormus on sormeen löytänyt… 🙂
Samaisena päivänä kummityttöni asialla soitettiin; oli leikki kuolaimien tarve (keppihevoselle). Siitä lähti heppakorujen ajatus, ja lanka tahtoi taipuilla hevosen pääksi, ihan noin vain. Tökkäsin tahnalla muutamasta kohdasta kiinni ja taoin vähän kovuutta ja leveyttä, lopuksi työ rummutettu. Lanka työssä 1,2mm hopeaa.
Ja koska siihen ei tämä hupsu osaa lopettaa, valmistui myös jalustin, tykötarpeista mitä sattui pöydältä löytymään.
.