Taidan olla melkolailla yököyppö. Iltaisin on mukava touhuilla kaikenlaista, jonka seurauksena aivot eivät luovuta nukkumaan mennessäkään. Mutta minkäs teet; levottomat kädet. Suorittelen sellaista luonnonmateriaali koulutusta (1v perustutkinto), johon kuuluu kaikenlaista luonnonjuttua… Myös koristemateriaalit. Olen jotenkin viehättynyt korujen (ja sen tietotaidon mikä siihen liittyy) yhditämisestä luonnonmateriaa
leihin. Muutaman näyttelyn verran asiasta olen tuotteitakin valmistanut (lisänä ovat olleet kierrätysjutut).
Hurahdin siinä sivussa sitten tuoheen. En tiedä veiko materiaali vai vanhat tekniikat mennessään. Tässä muutamia; viime jouluna taisi töitä lähteä korttimuodossa maailmallekin. Muidenkin iloksi, sinne ne kuuluvatkin.. Ajattelin tutkia tätä ja muitakin luonnonmateriaaleja vielä opinnäytteen verran. Voi olla että keksin jotain uutta ja ihanaa!
Nyt opistossa alkaisi taas uusi kurssi aiheena juurikin tuohi, paju ja minun kohdalla mahdollisesti myös juurityöt. Sinnehän on melkein pakko päästä, ja juuri sopivasti pieni maanjäätyminenkin ehti sulaa, että mattimyöhäiset voivat hakea puuttuvat tarvikkeet.. JUURET!
Ehkä nämä vanhat punontamenetelmät ovat toinen syy miksi niin kovin näistä viehättyy. Käyttäähän moni näitä kahvipussien kanssa, minunkin äitini mukaan lukien. En itse ole oikein kahvipussityöihminen, se on jotenkin kahisevaa, muovista ja ehkä turhan kitch (ei kuitenkaan tarpeeksi). Matemaattisesti ja leikkauksen optimaalisia linjoa miettiessä on ihana toteuttaa itseään vaikka tapatin jämäpalojen kanssa, silloin ei haittaa jos hommassa on mukana pari pienempääkin kättä. Yleensä kun nämä kädet ovat varsin innokkaita….
Minullahan on ylimääräistä nahkaa odottamassa, ehkä siitä….