Yleinen

Nimen muutos

04.09.2013, katin

Hah!

Minä menin, piiitkäään harkinta-ajan jälkeen naimisiin viimekesänä. Ei sillä, ettei puolisosta olisi ollut varmuutta, vaan siksi että lapset, talot, muuton ym. sattuivat aina tulemaan ensin kesäsuunnitelmiin…  Ja koska avioliitto ja erityisesti sen juhlistaminen on ihanaa ja iloista, haluan kirjoittaa täälläkin asiasta.

Laitampa kuvan, jossa minä ja puolisoni Jari kävellään Paltaniemen kuvakirkon käytävää kohti alttaria. Kannattaa käydä tutustumassa tähän ihanaan vanhaan kesäkirkkoon, jos sattuu Kajaaniin päin.

Puvun tilasin maailmalta mittojen mukaan, ja tietenkin se on täynnä kristalleja ja helmiä erilaisilla kiemurtelevilla kirjailuilla. Muutoin puku on a-linjainen, olkaimeton ja käytävä mattoihin takertuva 🙂

Kaulassa killuu omaa tuotatoa oleva hopea kääty, jossa on 2 kaarevaa osaa risteämässä toisensa. Tausta on pientä papuketjua säätömahdollisuudella. Valmistin itselleni useammankin korun puvun kanssa, mutta lopulta päädyin yksinkertaiseen hopeiseen. Ehkäpä lisäilen noita muita myöhemmin…

Ja itse sormus, josta ei muutes ole edes kuvaa, on myös osittain omaa tuotantoa. Vaikka sananlasku on ettei seppä saa omaa sormustaan tehdä, niin laitoin omani vain alulle. Jo taannoin, varmaan 4 vuotta sitten ostin valkokultaa ja tein leveän (olisiko 8mm) flakkarungon. Tämän löin koveraksi. Ja sitten ne vanhat kultahiput, jotka Kassun kanssa kaivettiin lapista (Kassu kaivoi, minä en, mutta mukana kävin), ovat uudelleen käytössä ja pikku timantit putki-istutuksessa. Putki-istutus oli minun pakkomielteeni suljetusta istutuksesta ja kun sattui keltakulta putkea niin sopivasti olemaan. Istutuksen toteutti Timosen Sakari Kuopiosta, ettei ole sitten itse tehty omaa… Ja onhan Sakari asiantuntija.

Pitänee vissiin kuva sormuksesta räppästä, ja laittaa sekin tänne. Vielä ajankanssa juottelen noita hippuja lisää, että kivet ja hiput ovat toisissaan kiinni. Isäntä ei tiennyt omaa kantaansa sormus asiaan, niin annan sen hautua. Valkokultaa on hällekin varattu, mutta kunhan ilmoittaa mitä haluaa, niin toteutamme sen sitten. Ehkä käytämme kihlat Jarin sormukseen, jotenkin kivasti valkokultaan yhdistettynä…

Rouvana olo on ollut mukavaa, kylläkin arki koitti pian. Ruman ajokortin sain uudella nimellä, ovat ajokortitkin  muuttuneet niin pinkiksi, että teki mieli takaisin laittaa, kun posti toi. Mutta uusi “vanha” kuva on plussaa!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *